Lobrede

Dereyalé

KRJ-I, HANN-I, YLA1

Rotu ja sukupuoli Hannover, tamma
Säkäkorkeus, väri 165cm, Musta
Syntynyt 13.04.2016, 15v
Rekisterinumero VH17-011-0253
Omistaja VRL-11983, Lobrede
Kasvattaja Lisa & Roger Heifner, Saksa
Painotus Kouluratsastus
Koulutustaso Grand Prix, 60cm

virtuaalihevonen / kuvat © Franz Venhaus, lisenssi / Luonne: Lissu T.

Reya on yksi suuri halinalle, ihmisystävällinen ja huomionkipeä tamma, joka ei saa tarpeekseen rapsutuksista. Korvia saa käännellä miten tykkää ja hännänkin pistää vaikka seitsemälle solmulle, eikä tumman hannovertamman aurinkoiseen olemukseen ilmesty pilvenhattaraakaan. Tämä on näitä kiltin, helppohoitoisen hevosen perikuvia, kaikkien kanssa toimeen tuleva kullanmurunen. Reya ei irvistele hammasraspille, matolääkkeelle tai millekään muullekaan, ei ahdistu neuloista, klippauskoneesta tai kengittäjän turhan voimakkaasta partavedestä. Kaikki tuntuu olevan kivaa eikä mikään harmita.

Mutta mörköjä Reya näkee, ratsain sekä käsiteltäessä, lähinnä paikasta toiseen talutettaessa. Toisinaan myös tallissa on jokin yksittäinen nurkka, jolle pitää puhista, eikä sitä nurkkaa voi lähestyä, vaikka miten ihminen maanittelisi herkuilla lahjoen. Mikäli jokin mörkö oikein hirvittää, hannover häviää paikalta uskomattoman vikkelään jättäen jälkeensä hölmistyneen taluttajan tai vielä hölmistyneemmän ratsastajan, joka ei ymmärrä, missä vaiheessa tipahti kyydistä. Tai minne tässä oikein mennään, mikäli ei tipahtanut kyydistä.

Kieltämättä ikävää katoamistaipumustaan lukuun ottamatta Reya on miellyttävä, kiltti, yhteistyöhaluinen ratsu. Sen askeleet ovat samaan aikaan näyttävät ja mukavat istua, niissä on hyvä tahti sekä tasapaino. Tamma on helppo koota, se käyttää takaosaansa ihailtavan hyvin ja kantaa itsensä erinomaisesti käyttäen kaikkia kehonsa lihaksia hyvin pienellä herättelyllä. (Puoli)piruetit ovat Reyan selkeä bravuuri, joista se kerää kiitosta niin ratsastajilta, valmentajilta kuin tuomareita. Vaikka kehutaan tätä muutenkin, siitä, miten hienosti se vastaa apuihin, kuinka selkeän miellyttämisenhaluinen ja eteenpäinpyrkivä se on, miten Reya yrittää aina parhaansa. Lyhykäisyydessään; Reya on ihastuttava. Kiltteydestään sekä miellyttämisenhaluisuudestaan huolimatta hannover ei tee mitään ilmaiseksi tai ole automaatti. Aloittelijoiden kanssa Reya tekee perusjuttuja turhautumatta taitamattomaan apujen käyttöön. Vähänkään vaativammat liikkeet, parempi muoto ja niin edelleen, vaatii ratsastajaltakin osaamista eikä vain vähän sinne päin hapuilemista. Mikäli Reya ei ottaisi hatkoja niin herkästi mörköjä nähdessään, se olisi aivan ideaali junnun opetushevonen! Sellainen lempeä, ymmärtäväinen ja kärsivällinen, äärettömän osaava (tämähän on Grand Prix -ratsu) hevonen, joka ei kuitenkaan tee asioita, ellei ratsastaja osaa niitä oikealla tavalla pyytää.

Mikäli kisapaikalle ei eksy kummituksia tai muuta kauhistuttavaa, Reya suoriutuu kisapäivistä rennolla, hyväntuulisella otteella. Se ei jännitä kuljetusta eikä väenpaljoutta, yleisön huomio on pelkästään plussaa. Mutta jos kisapaikalla on jotakin pelottavaa, tamma saattaa poistua valkeiden aitojen sisältä nopeammin kuin tuomaristo tai yleisö, ratsastajasta puhumattakaan, ehtii tajutakaan.

Sukutiedot

i. Derek
hann, m, 168cm
evm
ii. Daybreaker
hann, m, 170cm
iii. Dustin
iie. Daylight
ie. Amber
hann, rn, 167cm
iei. Armitage
iee. Diamond II
e. For Example
hann, rt, 163cm
evm
ei. For Minute
hann, rt, 168cm
eii. For Someone
eie. Mystery
ee. Esteria
hann, rn, 160cm
eei. Edelton
eee. Savanna

i. Derek oli kuvankaunis musta läsipäinen hannoverori, joka menestyi hyvin Grand Prix-tasolla. Derek syntyi yksityiselle kasvattajalle ja kasvoi nuoruuteensa pienessä hevoslaumassa. Orista oli alunperin tarkoitus tulla omistajaperheen vanhemman tyttären kilpahevonen, mutta tämän muutettua opiskelujen perässä Amerikkaan, päädyttiin Derek 3-vuotiaana myymään. Orin osti kokenut kilparatsastaja, joka näki välittömästi, että tässä hevosessa on laatua. Derekillä oli kolme puhdasta ja ilmavaa askellajia, joista etenkin ravissa oli erinomainen jousto ja kokoamiskyky. Ori menestyi nuorten luokissa melko keskinkertaisesti, mutta tason noustessa ja kokemuksen karttuessa Derekin tulokset paranivat. Ori nousi lopulta Grand Prix tasolle asti ja kilpaili siellä lähemmäs 10-vuotta, tehden välissä muutamia kevyempiä kilpailukausia. Derek oli aina erittäin terve ja tämän ominaisuuden hevoskasvattajat huomasiva. Oria tarjottiin jalostukseen ja innokkaita orin käyttäjiä löytyi myös paljon, mutta Derekin siemen oli heikkolaatuista eikä kestänyt kuljetusta, minkä vuoksi ori lopulta astui vain luomuna. Jälkeläisiä orille syntyi lopulta 44 kappaletta, joille se periytti hyvin kokoamiskykyään sekä kompaktia kokoaan. Ori lopetettiin 25-vuotiaana iän tuomiin vaivoihin.

ii. Daybreaker oli vaikuttajaori hevosjalostuksessa, mutta ei niinkään kilparadoilla. Daybreaker aloitti kilpailu-uransa nuorten luokista ja menestyi niissä hyvin keräten paljon ensimmäisiä palkintoja. Orilla oli ilmava suuri kolmitahtinen laukka sekä hieno tahdikas ravi, joka oli hyvin muokattavissa. Käynti Daybreakerillä oli matkaavoittavaa ja siinä oli reilu yliastunta. Kapasiteettia orissa oli ja siitä odotettiin tulevan Grand Prix-tason kilparatsu. Daybreaker kuitenkin loukkasi jalkansa laitumella ja jännevamman laajuus oli niin suuri, että orin kilpailu-ura päättyi jo ennen kuin se oli ehtinyt edes alkamaan kunnolla. Oria kuitenkin suosittiin jalostukseen, sillä se oli jo todistanut kykynsä nuorten hevosten luokissa. Daybreaker oli luonteeltaan rauhallinen ja ihmisystävällinen sekä ratsuna miellyttämishaluinen ja herkkä, minkä vuoksi sitä suosittiin etenkin tammoille, jotka olivat vaikeampi luonteisia. Oria käytettiin laajalti ympäri Eurooppaa ja jälkeläisiä syntyi yhteensä 152 kappaletta. Daybreaker osoittautua hyväksi periyttäjäksi ja jätti jälkeensä kiltin luonteen omaavia, isoliikkeisiä jälkeläisiä, joista useampi on edennyt Grand Prix radoille asti ja menestynyt myös tasolla. Daybreaker lopetettiin 18-vuotiaana kun sen vanha jännevamma alkoi vaivaamaan.

ie. Amber oli hyväsukuinen, mutta liikkeiltään hieman keskinkertainen hannovertamma. Tamma syntyi menestyneeseen tammalinjaan, eikä isäorissakaan ollut valittamista, minkä vuoksi Amber huutokaupattiin heti varsana ja sen huutokauppahinta oli yksi tapahtuman korkeimpia. Tamma ei kuitenkaan nuorten hevosten luokissa menestynyt ollenkaan, sillä se oli luonteeltaan varsin kipakka ja saattoi pysähtyä kesken suorituksen, eikä suostunut liikkumaan ennen kuin ratsastaja talutti tamman radalta pois. Omistaja myi hevosensa kimpaantuneena todettuaan sen olevan surkea kilpahevonen. Amberin osti kokenut poniratsastaja, joka siirtyi hevosiin ja tamma allrounderiksi. Se kilpaili parhaillaan esteratsastuksessa 120cm luokkia ja kouluratsastuksessa muutaman Prix St. Georges startin, menestyen kohtalaisesti. Omistajan lähdettyä yliopistoon opiskelemaan, liisattiin Amber jalostuskäyttöön läheiselle siittolalle, joka kiinnostui tamman suvusta vaikkei hevonen itsessään ollut niin säväyttävä. Amberille syntyi kolme jälkeläistä, jotka olivat niin luonteeltaan kuin liikkeiltään laadukkaampia kuin emänsä. Tamma sai viimeisen varsomisen jälkeen pahan kohtutulehduksen, joka ei hoitoyrityksistä huolimatta lähtenyt parantumaan ja Amber jouduttiin lopettamaan 13-vuotiaana.

e. For Example oli pienehkö, mutta pippurinen hannovertamma. For Example syntyi suureen saksalaiseen siittolaan, jossa se kasvoi 3-vuotiaaksi asti suuressa laumassa. Myyntiä varten tamma sisäänratsastettiin ja myytiin nuorten hevosten huutokaupassa, jossa uudeksi kotipaikaksi määräytyi Italia. Tammalla teetettiin heti nuorena kaksi varsaa, minkä jälkeen sen kanssa ruvettiin treenaamaan vasta kilparatoja kohti. For Example oli miellyttämishaluinen, vaikkakin hieman tulinen tamma, joten se päätyi osaavan junioriratsastajan hevoseksi. Tamma kilpaili aluksi vain vaativia luokkia, mutta ratsastajan kehittyessä, myös tamman taso nousi ja lopulta se kilpaili Intermediate I ja II luokkia menestyen. For Examplella oli kolme laadukasta askellajia, mutta koska se oli vain hieman yli 160cm korkea, niin isommat ja näyttävämmät hevoset jyräsivät vaativimmissa luokissa helposti sen ohi, vaikka tamma suorittikin kaikki tehtävät teknisesti hyvin. For Example kilpailu tasollaan useita vuosia, kunnes loukkaantui lastaustilanteessa ja joutui pitkälle sairauslomalle. Kilparatsuksi kuntoutus olisi ollut hidasta ja työlästä, minkä vuoksi tamma siirtyi kokonaan jalostuskäyttöön ja myytiin takaisin Saksaan. For Example synnytti viisi jälkeläistä ja se periytti hyvin kuuliaista luonnettaan varsoilleen. Tamma ei enää viimeisen varsan jälkeen tiineytynyt ja jäi täten eläkkeelle. For Example lopetettiin 23-vuotiaana kun siittola, jossa se oli asunut lopetti toimintansa.

ei. For Minutesta oli tarkoitus tulla sekä kilpahevonen, että jalostusori, mutta orin ego oli turhan iso molempiin ja For Minute päädyttiin ruunaamaan 5-vuotiaana. Ennen tätä orilla astutettiin tallin omat tammat kahtena vuotena, jolloin jälkeläisiä ehti syntymään kymmenen, mutta näistä valitettavasti yksi kuoli jo maitovarsana. Ruunauksen jälkeen For Minute pääsi keskittymään kilpailu-uraansa ilman hormonimyrskyjä. Ruunan ehdoton vahvuus oli sen kokoamiskyky, mikä helpotti hevosen kehittymistä Grand Prix-tasolle asti, vaikkei se rakenteensa puolesta ollut ideaali vaativimmille tasoille. Pitkä runko ja selkä sekä raskaamman puoleinen rakenne toi omat haasteensa mukaan. For Minuten heikkous oli lisätyt askellajit ja erot normaalin ja lisätyn askellajin välillä olivat pienet, minkä vuoksi pisteet kouluradoille eivät olleet parhaasta päästä ja ruuna jäi helposti sijoitusten ulkopuolelle. For Minute oli kuitenkin rehti sekä kuuliainen suorittaja ja teki aina siistejä, tasapainoisia kilpailusuorituksia. Ruunan miellyttämishalu näkyi myös sen jälkeläisissä vahvasti. For Minute kilpaili 20-vuotiaaksi asti, joista viimeiset vuotensa helpompia luokkia muutaman eri junioriratsastajan kanssa. Ruuna löydettiin 23-vuotiaana laitumelta kuolleena ja sen epäiltiin saaneen sydänkohtaus, mutta ruumiinavausta For Minutelle ei tehty.

ee. Esteria ostettiin varsahuutokaupasta tarkoituksena tehdä siitä siittolan uusi kantatamma. Nuorempana Esteria starttasi muutamia helppoja koulu- ja esteratsastusluokkia, joista huomattiin tamman olevan ehdottomasti lahjakkaampi kouluratsastuksessa. Esteria edusti hyvää ja tunnettua kenttähevossukua, mutta sen hyppytekniikka ei ollut lähelläkään sukunsa tasoa. Sen sijaan tammalla oli erinomainen vahva laukka, eikä mikään keskinkertainen ravikaan, minkä vuoksi se oli varsin soveltuva kouluhevosjalostukseen. Rakenteeltaan Esteria oli erittäin siro ja kooltaan pieni, minkä vuoksi sen kanssa pyrittiin käyttämään hieman raskaampia oreja ja isompia, jotta varsat olisivat suurempia. Tamma siirtyi jalostuskäyttöön 6-vuotiaana ja synnytti yhteensä kymmenen varsaa. Tamma astutettiin 13 vuotena, mutta kolmesti se jäi tyhjäksi ja myöhäisten kiimojen vuoksi uusinta-astutuksia ei tehty. Välivuosien aikana tamma pääsi kuitenkin toimimaan sijaisemona muutamallekkin eri orpovarsalle ja hyvänä emätammana Esteria hoiti työnsä esimerkillisesti. Esteria jätti jälkeensä orivalinoista huolimatta melko pienikokoisia jälkeläisiä, eikä yksikään niistä kasvanut edes 165cm korkeuteen. Tamman jälkeläiset ovat kuitenkin pienehköstä koostaan huolimatta menestyneet hyvin kouluratsastukseksessa. Esteria jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana pahan ähkyn seurauksena.

Jälkeläiset

s. 29.09.2017 ori Himmel Lee isä Heblos
s. 05.01.2018 tamma Yahoo Lee isä Yaegar
s. 03.04.2018 ori Tommy Lee isä Tragödie
s. 10.05.2021 tamma Buschwindrös Lee isä Blue Pretty Boy
s. 28.01.2022 ori Dingsbums Lee isä Defregger

Kilpailukalenteri

(40 sijoitusta, joista 9 voittoja + 1 KRJ-cup sijoitus)

11.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
11.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
12.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
14.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
17.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
17.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
18.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
19.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
25.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
25.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
27.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
30.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
30.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
01.10.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
08.10.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/50
06.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/29
07.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
09.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/29
09.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/29
10.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
16.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/38
17.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
17.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
18.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
19.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
20.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
20.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/38
21.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30
21.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
22.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30
22.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
23.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
25.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30
27.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30
27.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
28.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
04.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
06.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
07.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30
10.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
31.10.2021 - KRJ-cup - Grand Prix - 1/177

Päiväkirja ja valmennukset

11.10.2020 // Voivatko puomit syödä pienen hannoverin? // kirjoittanut omistaja

Pikku puomijumppa kuuluu jokaisen Lobreden kouluhevosen treeniohjelmaan, mutta Reya ei ole koskaan ollut kordinaatioharjoitusten suuri lahjakkuus, saati että se ymmärtäisi ettei puomi ole yhtäsuuri kuin metrin este. Tänään oli vuorossa puomipäivä aka kaivetaan estesatula esiin. Vaikka Lobrede on 100% koulupainotteisia hevosia omistava ja kasvattava talli, niin Reyan puomeilla tekemiä kenguruloikkia varten satulahuoneesta löytyy myös muutama estesatula, vaikkakin ne aina ovat kevyen pölykerrokset peitossa hyvin satunnaisesta käytöstä johtuen. Tänään estesatula kaivettiin esiin ja se laitettiin Reyan selkään, minkä jälkeen lähdettiin kohti maneesia.

Olin rakentanut erittäin simppelit puomitehtävät. Muutama pitkän sivun suoralla oleva ravipuomi sekä pääty-ympyrällä oleva yksittäinen 40cm korkea kavaletti. Aloitin verryttelemään aluksi sileällä tammaa ravissa. Jo puomien ohi mentäessä Reyan kroppa taipui mutkalle sen katsoessa puomeja ilmeellä "Mitä ihmettä nämä ovat?!". Samat puomit kuin mitä tamma on ylittänyt 3-vuotiaasta asti, mutta jaksaa ne vielä vanhemmillakin päivillä hieman ihmetyttää, onhan Reya kuitenkin omasta mielestään vain ja ainoastaan kouluhevonen. Pienen verryttelyn jälkeen siirryin käyntiin ja kävimme ylittämässä ravipuomit käynnissä. Reya hieman jarrutteli puomeja lähestyessä ja pyrki kiemurtelemaan, mutta päättäväisellä ratsastuksella se kuitenkin suostui menemään mukisematta puomien yli. Jalkoja tamma nosteli dramaattisesti paljon korkeammalle kuin olisi tarvetta, mutta kuten tiesimmekin, ei Reyan kordinaatiokyky ole ihan a-luokkaa, joten annettakoon omalaatuinen tekniikka anteeksi. Kun puomit oli menty muutaman kerran käynnissä ja rentoutta löydetty keppien ylitykseen, sai tamma kävellä pienet välikäynnit.

Välikäyntien jälkeen lähdimme suorittamaan tehtävää ravissa. Otin ohjat lyhyeksi ja toisella kädellä harjasta kiinni, sillä tiesin Reyan erittäin suurella todennäköisyydellä hyppäävän ensimmäisellä kierroksella vähintään viimeisen puomin yli, jossei koko kolmen puomin sarjan, olihan tammassa estehevosen kapasitettia ennenkin ollut nähtävissä. Vaistoni ei ollut väärässä ja kun tehtävän ensimmäinen puomi oli Reyan etujalkojen edessä, otti tamma mojovan loikan koko puomitehtävän yli ja jatkoi matkaa reippaassa laukassa. Annoin laukan jatkua ja käänsin ratsumme päädyssä olevalle kavaletille, jonka Reya hyppäsi nätisti, mutta myös huomattavasti korkeammalta kuin mitä kavaletin korkeus oli. Kavalettitehtävä oli tammalle kuitenkin huomattavasti helpompi suorittaa, joten teimme muutaman ympyrän ja hypyn sille, jotta Reyalle saatiin kerättyä pientä itsevarmuutta puomien ylittämiseen. Siirsin tamman takaisin raviin ja suuntasin ravipuomeille. Muutama pieni puolipidäte ja äänellä rauhoitus ennen tehtävää ja Reya asteli puomeista yli toivotulla tavalla, vaikkakin turhan vauhdikkaasti. Kierroksen aikana ratsastin muutamia voltteja ja hain parempaa kontaktia tammaan, jotta puomit päästäisiin ylittämään hillityssä ravissa. Puomit uudestaan ja nyt tahti oli rauhallisempi. Toistoja tehtiin välittömästi molempiin suuntiin useampi ja lopulta Reya kykeni astelemaan ravipuomien yli rennosti ja rauhallisessa vauhdissa.

Otimme vielä toiseen suuntaan laukassa muutaman ylityksen kaveleteille, eikä ongelmaa. Reya oli rauhoittunut puomitehtävien ansiosta ja nyt hypyt myös kavaleteille oli hillitympiä ja meno yleisesti näytti enemmän hallitulta kuin esteratsastuksen uusinnalta. Loppuverryttelyssä ratsastin paljon puomien vierestä sekä tein ympyröitä niiden ympärille, jotta Reya siedättyisi hieman ympärillä oleviin "tuntemattomiin" objekteihin. Toisaalta olin tehnyt tätä harjoitusta tammalla nuoresta asti, mutta silti jokaisella puomiharjoituskerralla se katsoo puomeja kuin uutta ihmeellistä asiaa.

27.05.2021 // Ulkokauteen siirtyminen ilman jännitysnäytelmää // kirjoittanut omistaja

Reya ratsastetaan poikkeuksetta aina päivän viimeisenä. Miksi? No koska Reya on niin ihana! Jos tallissa on villejä nuoria, muutama hapannaama tamma ja isoegoinen ori, niin näiden jälkeen Reya tuntuu ihanalta ja helpolta automaattiratsulta. Ei tamma automaatti ole koskaan ollut, mutta väärästä avusta se ei ainakaan heitä ratsastajaansa kuuhun. Klassiseen tapaan siis tänäänkin tamma oli viimeinen ratsu, jonka selkään kiipesin. Ulkokenttä oli jo pidemmän aikaa ollut ratsastuskunnossa ja siellä myös oli päivittäin toimintaa, mutta tänään oli Reyan vuoro päästä vasta ensimmäistä kertaa nauttimaan ulkoilmaa ratsastuskentällä. Tamman kanssa ulkokentälle siirrytään huomattavasti muita jäljessä ja vain kun sää on tyyni ja lämmin, sillä Reya on tallissa tunnettu pienien vihreiden miehien näkemisestä sekä salamannopeista liikkeistään.

Päivän viimeisenä ratsuna varustin tamman itse ja samalla keräsin henkisesti itseäni tulevaan koitokseen. Kaikkihan voi mennä myös ihan rauhallisesti, eikä saada mitään lisäbuusteja mukaan, eikö vain? Talutin tamman ulos ja nousin tallin edessä olevalta nousurampilta selkään. Kentällä oli sovitusti myös hoitajat ratsastamassa tallin eläkeläisiä, jotta emme saisi lisäjännitystä yksin ratsastuksesta. Reya ei yleisesti ottaen ole kentällä sen villimpi ratsastaa kuin maneesissa, mutta kevään ensimmäiset kerrat pistävät sen aina hieman pörheäksi, minkä vuoksi totuttelu ulkoratsastukseen tehdään hieman varovaisemmin askelein. Jalustimet jalkaan ja kohti ratsastuskenttää, we can do this!

Alkukäynnit käveltiin puolipitkällä ohjalla turvallisuussyistä, mutta Reya vaikutti oikein rennolta ja rauhalliselta, joten sain itsekkin hieman huokaista helpotuksesta, ettei ehkä sitä ihan pahinta ole luvassa. Aloitin verryttelemään ravissa, tein muutamia raviympyröitä, hieman avotaivutusta ja käyntisiirtymiä. Reya oli energinen ja tarjosi hieman passagemaista ravia alusta asti, mikä kieli juurikin pienestä kevätpörheydestä. Tamma oli kuitenkin koko ajan hyvin kuuliainen ja keskittyi tehtäviin, eikä ympäristön kyttäilyyn. Tein suunnan muutoksen ja samat tehtävät toiseenkin suuntaan, no problem. Reya oli asiallinen ja työhön keskittynyt, joten aloin valmistelemaan laukannostoa. Odotettavissa olisi voinut olla räjähtävä lähtö, mutta tamma siirtyi pohjeavusta tyynen rauhallisesti laukkaan eikä tehnyt elettäkään mihinkään villimpään. Tässä kohtaa kykenin jo itsekkin rentoutumaan enemmissä määrin ja suoritimme muutamia laukanvaihtotehtäviä sekä vastalaukkaa. Reya oli erinomainen ratsastaa, joten pidin toistot vähäisinä ja siirryin jo pian suorittamaan loppuraveja. Pidetään treeni lyhyenä ja ytimekkäänä tänään.

Loppuravit, homma alkaa olemaan paketissa eikä kaaosta syntynyt. Reya ajoittain ravaillessa hieman jännittyi ja nousi luotiviivalta ylös tuijottelemaan ympäristöä, mutta palasi muutaman sekunnin sisään takaisin tuntumalle. Tamman rentouduttua ja ollessa muuten olemukseltaan rauhallinen, siirsin sen käyntiin ja taputtelin sekä kehuin vuolaasti. Alkaako Reya pikku hiljaa jo kasvamaan aikuiseksi? No en tiedä, ehkä tänään oli hyvä päivä, mutta viime vuosiin verrattuna, milloin vauhtia ja vaarallisia tilanteita on nähty, niin tämän päiväinen suoritus oli jopa poikkeuksellisen rauhallinen mikä on ERITTÄIN positiivinen asia. Loppukäynnit lähdimme kiertämään kentällä olleiden muiden ratsukoiden kanssa pihan ympäri.

13.07.2021 // Roskapussin karmea hyökkäys // kirjoittanut omistaja

Reyan kanssa oli vuorossa kouluvalmennus. En ollut ikuisuuksiin valmentautunut tamman kanssa, koska olihan se jo virallisesti eläkkeellä ja pääasiassa hevoshoitajat humputtelivat sillä maastossa. Lihaksisto Reyalla ei ollut kuitenkaan surkastunut mihinkään, koska se oli ehdottomasti yksi liikunnalisimpia hevosia tarhassa ja jos laitumelle päästessään tamma ei vetänyt paria kierrosta pukkilaukkaa niin kannattaa huolestua. Tarkoituksena oli tänään jumppailla hieman sulkuja kaikissa askellajeissa sekä hakea vain hyvää tasaista suorittamista Reyan kanssa.

Aloitimme valmennuksen rennolla otteella ja lähdimme ratsastamaan käynnissä sulkutaivutuksia uralta keskelle kenttää. Kuuliaisuus, miellyttämishalu tai herkkyys ei ollut tammasta eläkepäivien johdosta hävinnyt minnekkään vaan sain nauttia kuinka pienin avuin hevonen voikaan toimia. Reya käveli aktiivista, hieman koottua käyntiä ja oli kädelle erittäin kevyt. Kun tehtävää oli ratsastettu molempiin suuntiin käynnissä, siirryimme raviin ja jatkoimme saman tehtävän parissa. Askellajin muutos ei tuonut uusia tuulia mukaan, vaan Reya jatkoi suorittamista ihmisen ajatuksen tavoin. Harmoonisen tasapainon tuli kuitenkin rikkomaan tuulessa lentävä roskapussi. Nanosekunnista makasin hiekassa ja hevonen jossain toisella puolella kenttää. Päästyäni ylös bongasin tamman puuskuttelevan kauhistuneena nurkassa ja odottamassa, että joku rohkea sankari tulee hänet pelastamaan. Kävelin tamman luokse ja talutin sen muutaman kerran kentän ympäri ja erityisesti siitä kohdasta jossa pahainen monsteri muovipussi oli yrittänyt mestata hannover raukan.

Kun Reyan olemus oli tasoittunut, nousin takaisin kyytiin ja jatkoimme treeniä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tamman keskittymiskyky hieman hakoili kun se vilkuili ympärille mahdollisista uusista vaaroista, mutta kun uutta paniikin aihetta ei ollut näköpiirissä, jaksoi Reya palata työn ääreen. Sulkutaivutukset ravissa alkoivat jännitysnäytelmän jälkeen sujua pikku hiljaan toivotulla tavalla, joten siirryimme käyntiin ja pidimme pienet välikäynnit ennen kuin lähdettiin työskentelemään laukassa.

Laukassa jatkoimme sulkutaivutusten parissa, mutta tällä kertaa teimme siksak sulkuja, jolloin mukaan saatiin myös suunnan vaihtuessa laukanvaihto. Reya oli hiukan jännittynyt, minkä vuoksi työskentelin hetken uralla ja ympyröillä laukassa, jotta paketti saatiin kasaan ja tamma luottamaan, ettei tarvitse kohta syöksähtää johonkin suuntaan. Kun rentoutta alkoi löytymään, siirryttiin tehtävälle. Reya toimi kuin unelma! Ei voisi hevonen helpommin toimia. Kun osasin itse suorittaa priimasti, suoritti hevonenkin priimasti. Muutaman otteeseen jäin laukanvaihdossa hieman (siis oikeasti vain hieman!) kiinni, mutta Reya tämän huomasi ja heitti vaihdon pukin kautta häntä viuhuen. Herkkis mikä herkkis, mutta niinhän se on, että pitää ratsastaa hyvin jos haluaa että ratsu toimii.

Siirryimme pian loppuverryttelyyn ja ravailimme hieman pidemmällä ohjastuntumalla eteenalas. Reya oli nyt rauhallisen oloinen, eikä puolessa välissä tapahtunut pelästyminen enää näkynyt missään muodossa. Muutaman ravikierroksen ja ympyrän jälkeen siirsin tamman käyntiin ja varmuuden vuoksi tulin kävelyttämään loppukäynnit maastakäsin.