Ruuti-Neiti

ERJ-II

© kuvaaja ei halua nimeään julki

RotuSuomenhevonen KasvattajaMarko Teula
Sukupuoli, säkäTamma, 150cm OmistajaOona VRL-11983
VäriRautias KoulutustasoHelppo B, 120cm
Syntymäaika20.02.2013 RekisterinumeroVH14-018-0627

Ruuta ei kuulu niihin mamman lellikkeihin. Tamma on oikea ruutitynnyri, jolta löytyy luonnetta joka suuntaan. Ruuta kuitenkin sopii melkein kaikille monipuolisuutensa takia. Tamma ei kuitenkaan sovi aloittelijoille, sillä äkkipikainen luonne on välillä melko raju. Sivuloikat, pomppiset ja sen semmoiset ovat tämän suomenhevosen normaalia arkea. Tämän takia Ruutan kanssa pitää aina olla valpas ja varma, ettei jää vahingossa jalkoihin. Yleisesti tamma on kuitenkin kiltti käsitellä, vaikk välillä neiti purkaakin energiaan tarhamatkalla steppailuilla ja tasajalka hypyillä. Hoitajat ovatkin tämän takia tottuneen Ruutan villeyteen. Silloin tällöin tammaa saa olla myös metsästämässä riimunaruilla, kun tämä on päättänyt hypätä aitojen yli tutkailemaan tallipihan ihmeellistä elämää.

Hoitaminen on Ruutan kanssa se vaikein asia, josta kyllä onneksi selvitään yleensä kunnialla. Tammalla on paha vetopaniikki, eikä sitä voi sitoa kiinni edes löysällä narulla. Kun Ruuta taas ei ole kiinni se pyörii, pyörii ja vielä kerran pyörii. Rajat pitää laittaa heti harjauksen aikana tai varustamisesta ei tule mitään. Komentaa saa ja huutaa myös, sillä Ruuta ei piipityksestä ota kuuleviin korviinsa. Onneksi sentään "tappelun" jälkeen suokkineiti jaksaa rauhoittua, eikä enää jaksa laittaa hanttiin. Siinä vaiheessa voi huokaista helpotuksesta ja keskittyä olennaiseen.

Ruuta ainoa hyväpuoli on se, että ratsuna tamma on hyvin monipuolinen ja helppo. Koulukiemurat onnistuvat, mutta eivät ole mitään tamman erikoisalaa. Pohkeenväistöissä Ruutan jalat ovat aina sotkussa ja meno näyttää hyvin epämääräiseltä. Tamman askeleet ovat melko pitkät, vaikka itse Ruuta onkin suhteellisen pieni. Ravi on istuttavana melkeimpä hirveä, mutta laukka on tasaista ja liitävää. Ratsastaja saa laittaa kaikki taitonsa peliin, jos haluaa Ruutan kuitenkin kulkemaan oikein ja työskentelemään kunnolla. Esteillä tamma on aina ja ikuisesti elementissään. Suorastaan pikku neidin into nousee huippulukemiin ja joskus myös vauhtikin. Pienuudestaan huolimatta Ruuta pääsee kevyesti 120cm esteistä yli, eikä maastoesteidenkään ylitys ole ongelma. Neitokainen liitää yli vauhdilla ja sen jälkeen laukataankin täyttä vauhtia seuraavalle esteelle. Erikoisesteet eivät hetkauta vauhtia lainkaan, vaan niistäkin hypätään innoissaan yli. Yleensä tamma löydetäänkin palkinto sijoilta, ellei ratsastaja ole tippunut vauhdikkaassa menossa matkan varrelle. Maastoesteillä meno onkin hurjaa ja radalla ei ajatellakkaan muuta kuin, että hyppää oikeat esteet. Ruuta ei kiellä, mutta hypyt voivat välillä olla sellaisia kenguruloikkia, että harjassa saa aina olla roikkumassa. Puolessa välissä rataa tamma onneksi jo rauhoittuu ja alkaa vauhdin sijasta keskittymään esteiden ylittämiseen hyvässä tahdissa, eikä kiitolaukassa.

Kilpailutilanteet ovat Ruutalle oikeaa herkkua. Esteillä ja maastoesteillä tamma on aina menossa ja koulussakin yrittää parhaansa. Vaikka Ruuta yrittää olla loistava kouluhevonen, ei se yleensä päädy muuhun kuin, että tamma hyppää kouluaidan yli. Esteillä taas Ruuta pääsee helposti palkinto sijoille ketteryyden ja vauhdikkaan vauhdin ansiosta. Kovahermoinen ratsastaja tulee olla kuitenkin selässä mikäli esteitä tai maastoesteitä ratsastetaan. Maastossa etenkin jarrut katoavat helposti ellei ratsastaja keskity sataprosenttisesti. Siinä vaiheessa ei auta edes keskellä rataa oleva järjenpistos, sillä Ruuta ei kyllä hidasta ellei sitä ole jo alkumatkalla oikeasti pyytänyt.

Sukutaulu

isä. Hili Henkka
evm
ii. Jätkis-Pätkis
evm
iii. Loikun Leka
iie. Kukkas-Hunaja
ie. Neilikka
evm
iei. Veli Ponteva
iee. Suvikan Siru
emä. Vihi-Lakka
evm
ei. Ero-Veturi
evm
eii. Riitan Riku
eie. Mini-Marilla
ee. Likan Lilli
evm
eei. Hallavan Poju
eee. Pajulan Petsi

Isä Hili Henkka on nykyisin jo eläkkeellä oleva, 147cm korkea, punarautias suomenpienhevos-ori, jonka painotuslajina toimii esteratsastus. Vaikka ori ei enää eläkkeellä kisaakkaan niin ahkerasti kuin nuorempana, niin muutamissa kisoissa käydään aina silloin tällöin mielen virkeänä pysymisen vuoksi. Nuorempana Hili Henkka kisasi nimiinsä kumminkin erittäin suuren määrän sijoituksia painotuslajissaan ja ori onkin palkittu esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimäisellä palkinnolla, lähes täysillä pisteillä. Hili Henkka on myös nuorempana käynyt kantakirjaustilaisuudessa ansaiten toisen palkinnon. Tällä hetkellä orilla on yhteensä seitsemän jälkeläistä, mutta voihan olla että määrä kasvaa vielä eläkkeen aikana.

Isänemä Neilikka oli 148cm korkea, punarautias, esteratsastuspainotteinen suomenpienhevostamma, joka kilpaili nimiinsä erittäin menestyksekkään uran painotuslajissaan. Tätä tammaa nähtiin nimittäin kotimaansa Suomen kisojen lisäksi myös Ruotsissa ja Norjassa kisaamassa esteillä. Ulkomailla Neilikka voitti 11-vuotiaana Ruotsin estemestaruuden. Kantakirjaukseen tai laatuarvosteluihin tätä tammaa ei valitettavasti ikinä viety, mutta muuten niin erinomainen menestys kisoissa korvaa tämänkin menetyksen. Jälkeläisiä Neilikalle syntyi kaksi.

Isänemänisä Veli Ponteva oli 143cm korkea, rautias, estepainotteinen suomenpienhevosori joka soveltui omaan lajiinsa erittäin hyvin rohkean, mutta silti tottelevaisen luonteensa vuoksi. Vaikka mitään arvonimiä tälle orille ei ikinä sen elämän aikana hankittukaan, niin silti kisamenestys oli päätä huimaavaa. Veli Ponteva oli elinaikanaan myös erittäin kysytty hevonen esteratsujalostukseen ja jälkeläisiä ori saikin yhteensä kolmekymmentäkaksi kappaletta.

Isänemännemä Suvikan Siru oli 146cm korkea, punarautias suomenpienhevostamma, jonka painotuslaji oli esteratsastus ja joka myös pärjäsi lajissaan myös menestyksekkäästi. Tämä tamma nimittäin palkittiin jo 3-vuotiaana lupaavimpana estevarsana estehevosten varsakatselmuksessa ja vanhempana Suvikan Siru taasen palkittiin esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa toisella palkinnolla.

Isänisä Jätkis-Pätkis oli 150cm korkea, ruunikko suomenhevosori jonka painotuslajina toimi kenttäratsastus. Ori toimikin omassa lajissaan erinomaisesti ja kun kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelusta tuli vihdoin ensimäinen palkinto, siirtyi Jätkis-Pätkis kisaamaan esteratsastuksen puolelle. Esteilläkin tuli sijoituksia ihan kivasti, mutta koska ori alkoi olla jo sen verran vanhempi esteratsastukseen siirtyessään niin ei menestys enää ollut kovinkaan suurta. Kysyntää suomenhevosjalostukseen kumminkin löytyi tämän orin osalta ja jälkeläisiä syntyikin yhteensä kaksikymmentä kappaletta.

Isänisänemä Kukkas-Hunaja oli 150cm korkea, tummanruunikko, esteratsastuspainotteinen suomenhevostamma joka menestyi aikanaan erittäin hyvin omassa lajissaan, mutta jonka elämä jäi valitettavasti hyvin lyhyeksi kun tamma menehtyi toisen varsansa varsomiseen vain 13-vuotiaana. Ennen menehtymistään tamma kerettiin kumminkin kantakirjata kolmannella palkinnolla ja se kerkesi hankkimaan nimiinsä erittäin suuren määrän sijoituksia esteratsastuksesta.

Isänisänisä Loikun Leka oli 141cm korkea, ruunikko, kenttäratsastuspainotteinen suomenpienhevosori jonka menestys oli hyvin vaihtelevaa, mutta joka sai silti ihan mukavan määrän sijoituksia ja voittoja kerättyä omassa lajissaan. Aivan eivät kumminkaan pisteet riittäneet palkintoon kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa, mutta se ei Loikun Lekan omistajaa häirinnyt vaan jälkeläisiäkin kertyi kumminkin huimat kaksikymmentäkahdeksan kappaletta.

Emä Vihi-Lakka on 146cm korkea, punarautias, esteratsastuspainotteinen suomenpienhevos-tamma, joka nyt eläkepäiviään viettäessään on siirtynyt erääseen pieneen ratsastuskouluun opetushevoseksi. Ennen eläkkeelle jääntiään Vihi-Lakka kilpaili kumminkin hyvin menestyksekkäästi painotuslajissaan ja tamma palkittiinkin myös esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa toisella palkinnolla niin, että pisteitä ensimmäiseen palkintoon jäi puuttumaan vain kaksi kappaletta. Vihi-Lakka on myös kantakirjattu kolmannella palkinnolla. Jälkeläisiä tämä neiti on saanut elämänsä aikana yhteensä kolme kappaletta, eikä enempää ole tulossakaan, sillä Vihi-Lakka toimii nykyään lasten talutusratsuna.

Emänisä Ero-Veturi oli 145cm korkea, punarautias suomenpienhevos-ori, joka painottui sekä kenttäratsastukseen, että esteratsastukseen. Vaikka menestystä kertyikin molemmissa lajeissa, tuli menestystä kumminkin selkeästi enemmän kenttäratsastuksesta ja senpä vuoksi Ero-Veturilla ei enää loppujen lopuksi kilpailtukaan ollenkaan esteillä. Laatuarvosteluihin oria ei ikinä viety, mutta kantakirjauksesta sen sijaan käytiin hakemassa toinen palkinto. Varsojakin tämä herra sai kunnioitettavat kaksikymmentäkaksi kappaletta, jotka melkein kaikki painottuivat kenttäratsastukseen.

Emänisänemä Mini-Marilla oli 146cm korkea, rautias, kenttäratsastuspainotteinen suomenpienhevos-tamma, jolla kilpailtiin hyvin ahkerasti tamman omassa lajissa. Vaikka menestys oli hyvin satunnaista, kerääntyi silti sijoituksia ja voittoja kiitettävä kasa ahkeran kisatahdin ansiosta. Mini-Marilla kävi myös aikoinaan kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa ansaitsemassa kolmannen palkinnon, sekä kantakirjauksessa josta tuli kotiinviemisiksi toinen palkinto.

Emänisänisä Riitan Riku oli 146cm korkea, punaruunikko, esteratsastuspainotteinen suomenpienhevostamma, jolla kilpailtiin erityisen menestyneesti orin painotuslajissa sekä Suomessa, että naapurimaassa Ruotsissa. Voittoja kertyikin molemmista maista todella suuri kasa ja ei sijoitustenkaan määrä pieneksi jäänyt tällä herralla. Riitan Riku oli todella kysytty estesuomenhevosjalostukseen molemmissa maissa joissa ori oli kisannut ja jälkeläisiä syntyikin yhteensä kaksikymmentäviisi kappaletta, joista noin puolet syntyivät Ruotsiin ja noin puolet Suomeen.

Emänemä Likan Lilli oli 140cm korkea, rautias suomenpienhevostamma, joka painottui esteratsastukseen. Vaikka tämän tamman menestys ei ikinä ollutkaan erityisen päätä huimaavaa, niin Likan Lillin nimi kyllä tunnettiin esteratsastuspiireissä tamman erinomaisen suvun vuoksi. Vaikka tamma olikin tunnettu omissa piireissään, ei se silti ollut järin kysytty jalostukseen ja jälkeläisiä syntyikin ainoastaan yksi kappale, jonka senkin myyminen oli kohtuullisen hankalaa.

Emänemänisä Hallavan Poju oli 141cm korkea, rautias, kenttäratsastuspainotteinen suomenpienhevosori jolla kilpailtiin erittäin menestyneesti orin painotuslajissa ympäri Pohjoismaita. Vaikka Hallavan Pojun omistaja olikin suomalainen, niin Suomessa ei ratsukkoa pahemmin nähty kisaamassa ja siksi ori olikin tunnetumpi muunmuassa Ruotsissa kuin Suomessa. Jonkin verran Hallavan Pojua kyseltiin suomalaiseen suomenhevosjalostukseen, mutta suurin osa orin jälkeläisistä syntyi ruotsalaisten kasvattajien talleihin.

Emänemänemä Pajulan Petsi oli 138cm korkea, tummanrautias, kenttäratsastuspainotteinen suomenpienhevostamma, joka oli erään tunnetun kenttäratsastuskilpailijan omistuksessa heti luovutusikäisestä saakka ja taitavan omistajan sekä kouluttajan avulla tästä tammasta tulikin varsinainen voittaja kenttäratsastuskilpailuihin. Pajulan Petsi sijoittui yli puolissa kisoista joihin osallistui ja voittojakin tuli todella suuri määrä. Tämän vuoksi tamma palkittiinkin kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa täysillä pisteillä ja ensimäisellä palkinnolla jo 10-vuoden iässä.

Jälkeläiset

    12.03.2014, t. Moon Eerika (i. Viiman Eka)
    09.05.2014, t. Hymnin Raisa (i. Risteri)
    28.01.2016, o. Ei Tippa Tapa (i. Tippatee)

Kilpailut

ERJ, 42 sijoitusta
25.01.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 2/30
26.01.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 4/30
31.01.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 3/40
05.02.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 3/30
07.02.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 1/30
07.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 3/30
08.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 4/30
09.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 1/30
10.04.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 4/50
11.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 5/30
12.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 4/30
12.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 2/30
15.04.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 1/30
16.04.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 7/50
17.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 1/30
17.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 1/30
18.04.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 2/30
18.04.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 1/50
19.04.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 3/30
19.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 2/30
19.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 1/30
20.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 5/30
20.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 2/30
20.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 2/30
22.04.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 3/30
22.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 2/30
26.04.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 2/30
30.04.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 5/30
01.06.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 1/30
02.06.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 3/40
06.06.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 1/40
08.06.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 3/40
09.06.2014 ERJ esteratsastus - 120cm - 1/40
25.01.2014 ERJ esteratsastus - 110cm - 2/50
26.01.2015 ERJ esteratsastus - 100cm - 6/40
27.01.2015 ERJ esteratsastus - 100cm - 6/40
27.01.2015 ERJ esteratsastus - 110cm - 7/50
26.02.2015 ERJ esteratsastus - 110cm - 3/30
01.03.2015 ERJ esteratsastus - 120cm - 5/30
06.03.2015 ERJ esteratsastus - 120cm - 1/30
08.03.2015 ERJ esteratsastus - 120cm - 5/30
11.03.2015 ERJ esteratsastus - 120cm - 4/30

Päiväkirja

20.12.2014, estevalmennus (kirjoittanut: Murke)

Estevalmennuksen merkeissä palasin valmentamaan Oonaa ja Ruutaa. Tänään hypättäisiinkin rataa mahdollisimman korkeana. Toki Ruutan suorituskyvyn rajoissa. Sillä aikaa, kun Oona verrytteli Ruutaa, minä kokosin maneesiin 5. esteen radan. Rataan kuului yksittäisiä esteitä, sekä yksi sarjaeste. Kun olin koonnut radan, menin hieman ohjaamaan alkuverryttelyjä. Käskin ratsukon mennä mahdollisimman pientä laukkavolttia. Ruutan isoista askeleista johtuen voltti ei ollut kovin pieni, mutta olin tyytyväinen ympyrän kokoon. Aloitimme verryttelyhypyt pienestä pystyesteestä. Ruuta hyppäsi esteen hieman liian aikaisin, eikä oikein löytänyt oikeaa ponnistuspaikkaa. Käskin Oonan hieman hallita laukkaa paremmin. Korotin estettä 80cm asti. Isommista esteistä Ruuta suoriutui paremmin, kuin pienemmistä. Tamma ei taida ottaa ihan tosissaan pieniä esteitä. Verryttelyihin kuului myös sarjaeste. Askeleet eivät ihan sopineet väliin, mutta laukan hidastuessa hieman ratsukko suoriutui paremmin myös sarjasta. Sitten aloimme tulemaan rataa. Esteet olivat ensin 50cm korkeita pieniä pystyesteitä. Oonan ja Ruutan ensimmäinen rata oli melko vauhdikasta katseltavaa, joten käskin Oonan hidastaa tempoa paljon. Toisellakin kerralla rata oli melkoista rymistelyä. Kolmas kerta toden sanoo ja niin sanoikin. Kolmannella kerralla vauhti oli tippunut puolella, joten rata sujui paljon paremmin. Nostin esteet 80cm korkuisiksi ja käskin tulla radan uudelleen. Ruuta hyppäsi oikein hienosti isolla ilmavaralla, joten korotin muuteman esteen metrin korkuisiksi. Laukka oli oikein hallittua ja näytti maastakäsin oikein hyvälle. Oona joutui kyllä tosissaan tekemään töitä, jotta sai laukan hallittua. Nostin vielä muutemat esteet 110cm. Ruuta hyppäsi isot esteet loistavasti. Tamma alkoi pikkuhiljaa itsekin keskittyä mittailemaan oikeita laukka-askeleita. Onnistumiseen olikin hyvä lopettaa, joten annoin ratsukon mennä omatoimiset loppuverryttelyt ja itse raivasin esteet pois. Erittäin onnistunut valmennus.

25.12.2014, estevalmennus (kirjoittanut: Murke)

Tänään olisi vuorossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun luvassa olisi uusintaradan ratsastuksen harjoittelua. Tiukkoja kiemuroita mahdollisimman nopealla vauhdilla. Oona lähti verryttelemään Ruutaa, joka käveli reippaasti tepsuttaen uraa pitkin. Alkuun tehtiin hieman maapuomi harjoituksia ja taivutuksia. Tiukissa uusintaradan käännöksissä hevosen vetreys on tärkeää. Alkuverryttelyt sujuivat ratsukolta reippaasti ja tasaisen varmasti. Ravissa Ruuta kompuroi muuteman kerran maapuomeille, kun ei oikein katsonut jalkoihinsa. Jo alkuverryttelyissä pyysin Oonaa varmistamaan, että Ruuta on varmasti kuulolla koko ajan, muuten tiukista kiemuroista ei tulisi mitään. Seuraavaksi oli vuorossa laukkaverryttelyä ja muutema hyppy. Kokosin verryttelyesteen, jota ratsukko sai tulla rauhallisessa laukassa. Verryttelyhypyt sujuivat hyvin. Olin koonnut maneesiin kolme estettä erittäin tiukilla mutkilla. Oonan täytyisi olla tarkkana, ettei laukka ole liian isoa. Neuvoin Oonalle radan ja aloitimme pienillä ristikoilla. Ensimmäisellä hyppykerralla vauhtia oli liikaa, jolloin tiukat kaarteet eivät onnistuneet. Ruuta kiersi yhden esteen, sillä muuten olisi joutunut hyppäämään tolpan läpi. Käskin Oonaa hieman lyhentämään laukkaa mahdollisimman pieniin askeliin. Seuraava kerta oli jo vähän parempi, mutta ei vieläkään täydellinen. Tällä kertaa vauhti oli niin hidasta, että Ruuta siirsi välillä raville. Sinänsä raville siirtyminen ei ole mikään paha juttu, mutta jos esteet ovat isoja, niin vaikeuttaa hyppäämistä. Nostin esteet ristikoista pystyiksi ja annoin ratsukolle käskyn tulla uudestaan. Vieläkin hypyt osuivat hieman liian reunaan, mutta tempo oli jo hyvä ja laukka pyörivää. Korotin vielä hieman esteitä. Nyt ne olivat 70cm korkeita. Hypyt sujuivat hienosti ja Ruutasta paljastui oikein notkea hevonen, joka varmasti yrittää uusintaradassa parhaansa. Lopettimme onnistuneeseen suoritukseen. Loppuverryttelyinä oli rentoa puolipitkin ohjin mentävää ravikiemurauraa.

05.01.2015, estevalmennus (kirjoittanut: Lissu T.)

Hieman sateisesta säästä huolimatta pysyimme Oonan kanssa alkuperäisessä suunnitelmassa ja pidimme valmennuksen kentällä – mehän ei olla sokerista! Alkukäyntien ja –ravien aikana kävimme läpi kuulumiset ja Oona esitteli Ruuta-tammansa, joka paljastui hyvin samankaltaiseksi persoonaksi kuin omatkin nelijalkaiseni. Kerrankin pääsisin motkottamaan muille samoista virheistä, joita itse teen!Verryttelyissä käytimme paljon siirtymisiä, maapuomeja ja kavaletteja. Uusi suosikkitehtäväni – kavaletti laukassa, siirtyminen raviin, ravipuomit, ravia, laukannosto ja kavaletti laukassa – pääsi tälläkin kertaa käyttöön. Jo kavaleteilla Ruuta innostui niin, että kaasu hirtti kiinni, eivätkä ravisiirtymiset aina tapahtuneet niin nopeasti (jos tapahtuivat ollenkaan..) kuin olisin halunnut. ”Muista hengittää, vatsalihakset jäykkänä rauhoittamassa laukkaa, älä purista polvilla, pidä ohjastuntuma, mutta älä jää pidättämään”, toistelin niin moneen kertaan, että Oonaa varmasti tympi. Ohjeet kuitenkin otettiin käyttöön, ja hiljalleen Ruuta alkoi tehdä siirtymisetkin, malttoi ravata puomien yli ja nostaa laukan nätisti. Tämän koitoksen jälkeen muut puomitehtävät ja yksittäiset verryttelyesteet sujuivat kuin leikiten.

Valmennustehtävänä olivat suhteutetut välit, perus pysty – pysty ja pysty – okseri –tehtävät, molemmat kolmen laukka-askeleen väleillä. Menevän Ruudan laukansäätely ei ollut helpoimmasta päästä, mutta huolellisten alkuverryttelyjen ansiosta suomenhevostamma pysyi lapasessa, ja suhteutettujen välien laukka-askeleiden määrä kolmessa. Muutamaan otteeseen Oonan piti ratsastaa voltti ennen esteille suuntaamista, jotta tamma ei kaahaisi. Vanha, mutta edelleen toimiva kikka! Oona oli ottanut verryttelyjen ohjesaarnasta kunnolla onkeensa. Naisen tasapaino oli hyvä jo valmiiksi, mutta kun polvilla puristaminen oli vähentynyt, pohkeiden käyttö oli tehokkaampaa, ja vatsalihasten aktivointi tehosti pidätteitä ja hillitsi Ruudan laukkaa hyvin. Raudikon hyppytekniikka oli varma ja tasainen, vaikka Oona oli arvellut, että tänäänkin nähtäisiin tammalle ominaisia jättiloikkia. Suhteutettujen välien jälkeen hypytin kaksikkoa vielä yksittäisillä pystyesteillä ja verryttelyn kavaletti – ravipuomit – kavaletti –tehtävällä. Tamman työmotivaatio oli aivan mahtava, samaten kapasiteetti. Päivän treenikorkeus oli ollut 100cm, mikä tuntui naurettavan pieneltä verrattuna siihen potkuun, joka Ruudalla persauksissaan oli. Hyvää perustyöskentelyä molemmilta, mutta ratsastaja saa olla tarkempi apujensa kanssa – osaava, mutta menevä hevonen tarvitsee muutakin kuin suuntaohjeet ja pidätteet, selässä ei sovi istua miten päin tahansa.

20.01.2015, estevalmennus (kirjoittanut: Murke)

Tällä kertaa Oonan menopelinä toimi Ruuti-Neiti, eli Ruuta. Tulin pitämään ratsukolle estevalmennusta. Annoin Oonan mennä melko itsenäiset alkuverryttelyt, mutta sanelin välillä neuvoa hieman tehtävissä. Samaan aikaan kokosin maneesiin muuteman erikoisesteen. Muutamia oksereita, muuri ja jonkun näköinen vesiestettä vastaava esteviritelmä. Kun alkuverryttelyt oli menty, lähdettiin ensin jumppaamaan 2 kavaletin innareilla. Ruutalla vauhtia tuntui löytyvän, joten välissä Oonan täytyi aina hieman muistutella pysähdyksiä tammalle. Yhden kerran Ruuta hyppäsikin molemmat innarit yhdellä hypyllä, kun vauhtia oli ”hieman” liikaa, kuten ratsastaja sanoi. Pysähdysharjoituksien jälkeen laukka alkoikin jo hieman hidastumaan oikeaan tempoon, joten innarikin sujui paremmin. Kun olin tyytyväinen ratsukon innari työskentelyyn, siirryttiin okserille. Ensin kokosin esteen, jonka korkeampi puoli oli n. 60cm. Käskin Oonan tulla esteelle rauhallisessa laukassa. Ruuta ei kuitenkaan ollut samaa mieltä vaan taas vähän rymisteli esteelle ja jatkoi kaahotusta esteen jälkeenkin hetken. Vauhti alkoi kuitenkin muuttua rauhallisemmaksi pikkuhiljaa, joten hypyt olivat erinomaisia jo kolmannella hyppykerralla. Kun okseri saatiin suoritettua mallikkaasti, käskin ratsukon muurille. Muurille laukka oli rauhallista ja hypyt oikein ilmavia. Ensimmäiset kerrat ”vesiesteellä” oli Ruutalta aikamoisia kenguruloikkia. Vaikka este herättikin vähän ihmetystä, ei tamma kuitenkaan edes ajatellut kieltämistä, vaan rohkeasti hyppäsi yli. Loppuverryttelyinä käskin ratsukon tehdä paljon pysähdyksiä ravista. Loppuun Ruuta malttoikin jo ravata rauhallisessa temmossa, jolloin se myös rentoutui hyvin.