Koston Myrskynsilmä

KTK-III

© Juli

Myrällä on monta eri lempinimeä, kuten Myrri, Myjje ja Höpö Harri. Yleisimmin orilla käytetään kuitenkin sen omaa lempinimeä eli Myrää. Tämän herran nimi kyllä kuvaa ponia erinomaisesti, nimittäin Myrä on oikeasti kuin myrskynsilmä. Se viuhtoo aina paikasta toiseen, eikä pysy hetkeäkään paikallaan. Tai mikäli paikalla tulee pysyä, pitää myös olla jokin asia millä voi leikkiä tai mitä heitellä. Ori on todella lapsenmielinen, mutta osaa kuitenkin käyttäytyä jos on ihan pakko, mutta sekin tulee vääntää rautalangasta herralle.

Hoitaessa Myrä on suoraansanottuna mahdoton, mutta toisaalta ihanan helppo. Ori ei koskaan piehtaroi missään, sillä on jostain syystä tarkkana, että karvapeite kiiltää aina. Harjattavaa ei siis yleensä ole, mutta hoitaminen on muuten paheman tason kidutusta. Myrän on ihan pakko hiplata tai heitellä jotain asiaa kokoajan sekä pyöriä paikalla. Oli se sitten harja tai riimunaru, niin aina se on ponin suussa. Jos todella haluaa nähdä hyvää käytöstä, tulee Myrää komentaa kunnolla. Ori ei nimittäin kuuntele mitään pikku piipitystä "Hei, voisitko lopettaa?" Vaan sille pitää melkeimpä huutaa "Lopeta!", jotta jotain reaktiota tapahtuu. Myrää ei voi sitoa kiinnikkään, mikäli ei halua lähteä selvittämään solmua ponin ja kalterin välillä.

Ratsuna ori on mainio. Myrä on hyvin herkkä ja reipas, eikä vaadi lainkaan kovia otteita. Oria pystyy ohjaamaan helposti istunnalla. Pohkeita ei tarvitse käyttää muuhun kuin kaasutukseen. Mikäli Myrän verryttelee heti alussa hyvin on loppuratsastus on pilvilinnassa tanssimista. Orin askeleet ovat nimittäin liitävät, mutta silti ne ovat myös tasaiset. Kouluratsuksi Myrä on erinomainen. Ori on niin kuuliainen ratsastajaa kohtaa ja kunnioittaa tätä, vaikka välillä onkin kakaramainen. Kouluradalla Myrä käyttäytyy hyvin, vaikka vauhtia löytyy hieman liikaa aina. Koskaan mitään showta ei synny kouluradalla, mutta kotikentällä niitä saattaa tapahtua silloin tällöin. Esteratsuna ori on suorastaan mahdoton. Myrä pelkää jokaista erikoisestettä ja kiemurtelee niiden eteen, "onko pakko?" kysyen. Radalta kielletään aina ulos tai virhepisteitä kertyy muhkea määrä. Kavaletit ovat sellaisia, mistä uskaltaa mennä yli vaikka olisivatkin minkä näköisiä. Esteet kuitenkin saavat jäädä oman onnensa nojaan.

Kilpailutilanteissa Myrä käyttäytyy aina hyvin. Se kävelee kylläkin pää taivaassa ja esittelee itseään. Joskus hieman tehdään jotain piaffen tapaista liikettä, mutta mitään karkailuja ori ei harrasta. Itse radalla Myrä kuitenkin keskittyy vain ratsastajaan ja kuuntele mitä tämä haluaa, eikä mitä poni itse haluaa. Vaikka ori onkin kakaramainen silloin tällöin, osaa se käyttäytyä jostain syystä kilpailuissa aina. Kotikenttä on taas sellainen paikka missä pelleily maistuu, etenkin tarhasta talliin meneminen on oikeaa rumbaa. Ruuat kupissa nimittäin tekevät yleensä tehtävänsä ja herra ryntää sinne jättäen taluttajan matkan varrelle.

Sukutaulu

Jälkeläiset

01.02.2015, t. Hymnin Tarulainen (e. Riiviöiden Tuhkimo)
15.09.2015, o. Hymnin Myräkkä (e. Vaapukan Tilke)

Kilpailut

Päiväkirja